Kondensaatiolla tarkoitetaan ilmassa olevan vesihöyryn muuttumista nesteeksi. Tämä ilmiö on monille tuttu esim. loppukesällä, kun kylmän juomapullon pintaan muodostuu vesipisaroita tai pakastimen sisäosiin muodostu jäätä. Kondensoituminen, eli vesipisaran muodostuminen, riippuu kastepisteestä. Tietyllä ilman suhteellisella kosteudella on olemassa lämpötila, jolloin vesihöyry tiivistyy vedeksi. Suhteellisen kosteuden ollessa 100 %, muuttuu höyry vedeksi. Kastepisteeksi nimitetään lämpötilaa, jossa höyry tiivistyy vedeksi. Mitä lämpöisempää ilma on, sitä enemmän ilmaan voi höyrystyä vettä.
Rakennusten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että rakennuksen sisätiloissa olevaa lämmintä ilmaa ei tulisi päästä rakenteisiin. Tämän vuoksi seinien sisäpinnoissa on höyrysulku. Riippuen sisätilan kosteudesta, saattaa vuotavasta höyrysulusta seinärakenteisiin päässyt vesihöyry kondensoitua. Esimerkiksi, jos ulkolämpötila on -20 C, sisälämpötila +20 C, ja seinärakenne on homogeeninen, sijaitsee 0 C seinän keskellä seinän paksuudesta riippumatta. Tällöin rakenteisiin vuotanut vesihöyry kondensoitua seinärakenteen sisään. Koska rakenteisiin voi vuotaa em. tavalla kosteutta, on tärkeää, että uloimmaisena oleva pinnoite pystyy luovuttamaan ja haihduttamaan seinän läpi tulleen kosteuden.