Vesihöyryn diffuusio
Vesihöyryn diffuusiolla tarkoitetaan vesihöyryn etenemistä seinän läpi. Esim, Sisälämpötila +20 C ja suhteellinen kosteus 50 %. Ilmassa on tällöin vettä 8,65 g/m3. Ulkona lämpötila -10 C ja suhteellinen kosteus 80 %. Ilma sisältää 1,71 g/m3. Nämä erilaiset veden konsentraatiot pyrkivät tasapainoon ja diffuusio tapahtuu lämpimästä kylmään. Vesihöyryn diffuusio määritellään standardissa DIN 52615. Sen perusteella määritellään materiaaleille diffuusiokerroin, eli μ. Diffuusiokerroin μ tarkoittaa sitä, kuinka monta kertaa suurempi on materiaalin kyky vastustaa diffuusiota verrattuna seisovaan ilmaan.
Esim
| MATERIAALI | μ |
| ilma | 1 |
| tiili | 6-12 |
| kevytbetoni | 6-12 |
| kalkkilaasti | 11 |
| sementtilaasti | 19 |
| polymeerilaasti | 140 |
| polystyreeni | 15-40 |
| kloorikautsumaali | 24000-77000 |
| öljymaali | 20000-27000 |
| dispersiomaali | 70-5000 |
Suurempi diffuusiokertoimen arvo vähemmän läpäisee vesihöyryä. Kuten taulukosta ilmenee, on polymeerilaasti 140 ja sementtilaasti 19, eli ero on seitsenkertainen sementtilaastiin nähden. Kuitenkin 2 mm paksuinen polymeerilaasti päästää vesihöyryä läpi enemmän kuin 20 mm paksuinen sementtilaastikerros.
Diffuusioekvivalenttinen ilmakerroksen paksuus (Sd) saadaan seinämateriaalin (esim. pinnoite) paksuuden ja diffuusiokertoimen, eli μ:n tulona.
Sd = μ x S [m]
Sd = seisovan ilmakerroksen paksuus [m], jolla on sama diffuusiokyky kuin verrattavalla rakennusmateriaalilla.
Esim:
Maalikerroksen μ-arvo on = 1000
Kahden maalikerroksen paksuus on 100 μm (= 100 x 10-6m)
Sd = 1000 x 100 x 10-6m = 0,1 m
Maalikerroksilla on saman suuruinen diffuusio-ominaisuus, kuin 10 cm seisovalla ilmakerroksella.
Koko seinän läpi diffuusioituva vesihöyry Sd = Sd1 + Sd2 + Sd3 + … + Sdn
Seinän rakenteelle pätee sääntö, että ulospäin mentäessä vesihöyryn läpäisyn tulisi parantua, jottei rakenteeseen jää diffuusiotunutta kosteutta.
Laadukkaimpien laastien valmistajien laastit noudattavat tätä sääntöä. Tärkeää onkin noudattaa laastin valmistajien ohjeita rakenteista. Normaaleissa massiivikivirakenteissa tämä ei aiheuta ongelmaa. Esim. harkkotaloseinän läpi tulee vähemmän vesihöyryä, kuin pintalaastikerroksen kyky päästää vesihöyryä on.