Kapillaarinen veden imeytyminen on hyvin tunnettu ilmiö rakennustekniikassa. Kapillaarinen kosteus on veden imeytymistä materiaaliin huokosalipaineen vaikutuksesta materiaalin ollessa kosketuksessa vapaaseen veteen tai toiseen kapilaarisella alueella olevaan materiaaliin, esim. maaperään.
Huokosalipaine vaikuttaa materiaalissa kaikkiin suuntiin. Kapillaarinen kosteustasapaino on saavutettu, kun kosteus on noussut alhaaltapäin korkeudelle, jossa huokosalipaine ja maan vetovoima ovat tasapainossa. Ko. tasapainotilanne muodostuu esim. maanvastaisen lattian alle salaojasorakerrokseen.
Tavallisesti materiaalien kapillaarista veden imeytyvyyttä (absorptiokerroin) merkitään suureella [w]. Absorptiokerroin [w] kuvaa materiaaliin imeytynyttä vesimäärää aikayksikössä. Mittausmenetelmä on määritelty standardissa DIN 52617. Mitä pienempi on w, sitä pienempi on kapillaarinen veden imeytyminen.h0,5
Muutamien materiaalien absorptiokertoimia
| Materiaali | absorptiokerroin w [kg / m2 x h0,5] |
| Betoni | 1,8 |
| Sementtilaasti | 2,0 |
| Kalkkisementtilaasti | 3,0 |
| Silikaatti | 5,5 |
| Kevytbetoni | 6,5 |
| Kalkkilaasti | 7,0 |
| Kipsilevy | 40,0 |
Kuten taulukosta voidaan todeta, kipsilevyt imevät paljon vettä. Materiaalit, joissa on sementtiä, ovat vähemmän vettä imeviä. Pinnoitteet joiden w < 2,0 kg/m2 x h0,5, nimitetään vettä kestäviksi pinnoitteiksi. Tällaisia aineita ovat esim. betoni ja sementtilaasti.
Pinnoitteet, joiden w < 0,5 kg/m2 x h0,5, nimitetään vettä hylkiviksi pinnoitteiksi. Tällaisia aineita ovat esim. polymeeripinnoitteet ja julkisivumaalit.